Minun vähäinenkin osaaminen oli selvästi hukkunut vuosien varrella. Ompeluksien vaikeusaste on ulottunut niihin verhojen helmojen ompeluun. Pieniä ahaa- elämyksiä ja muistitakautumia tuli jatkuvalla syötöllä, kun hommiin oltiin alettu. Testasimme ensin kaavamalleja äidin kirppikseltä 1 eurolla löytämiin verhokankaisiin. Kaavat saimme Ihanat mekot ja tunikat, Yoshiko Tsukiori kirjasta, mistä olen jo postannutkin uudenvuoden lupaukset jutussani. Voin kertoa, että kaava-arkki oli todella paljon mutkikkaampi, mihin olen tottunut. Päälekkäisiä kaavoja ja eri muunelmia oli samoissa kaavoissa niin paljon, ettei millään meinannu pysyä sen oikean kaavan perässä. Kolme mallia otettiin ja se taitaa nyt sitten riittää. Mallit olivat -todella- väljiä ja pieniä muutoksia kaavoihin kerettiinkin jo tekemään. Hyvä siis, että kokeilimme ensin siihen 1 euron verhoon =) Laitan näistä tunikoista kuvia ja juttua tulemaan, kun saan ne valmiiksi.
Olen myös innostunut vaattaiden tuunauksesta. Lainasin nimittäin kirjastoautosta Suuri´Käsityö- lehden, jossa aihetta käsiteltiin. Vanhojen vaatteiden tuunauksessa on vain taivas kattona, joten taidankin mennä purkamaan ne kirppikselle menossa olleet vaatepussit ja katson jokaisen vaatteen läpi, uusin silmin. Iinalle kerkesimme jo väsäämään mummon vanhasta samettilankapaidasta uuden liivimekon. Taiteilin helmaan kukan ja kirjoin siihen varren ja lehdet (huh huh, että virkkaaminen ja kirjominen voikaan olla vuosien jälkeen hakusessa).
Äidillä oli viikonloppuna myös synttärit, joten tällainen tyttöjen viikonloppu turvesaunoineen, tuli hyvään aikaan. Tällaista yhdessä oloa ei ole ikinä liikaa ja toivottavasti tästä syntyisi vaikka uusi traditio. Käsityö puuhastelut ovat varmasti yksi mahtavimmista aiheista tällaisen viikonlopun viettoon. Saapi olla yhdessä ja samalla opitaan koko ajan jotakin uutta. -30 asteen pakkasella, sisällä olokaan ei edes yhtään harmittanu.
Oikein ihanaa Ystävänpäivää kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti